Katso tätä video astronomisesta kellosta

27.2.08

Kansallismuseo (Narodni muzeum)

27.02.08

Aamupalan jälkeen suuntasimme kasvitieteelliseen puutarhaan (Botanicka zahrada), josta jatkoimme Venceslauksen aukiolle (Vaclavske namesti). Tämä aukio on viime vuosikymmenien aikana ollut dramaattisten tapahtumien näyttämönä. Sieltä käsin tsekkiläiset ovat joutuneet todistamaan kahden totalitaarisen vallan, natsi-Saksan ja myöhemmin Neuvostoliiton otteeseen joutumista. Ensimmäisen kerran neuvostojoukot vyöryivät tänne toisen maailmansodan loppumetreillä, Saksan hävittyä sodan. Toisen kerran puna-armeija yhdessä muutaman muun itäblokin maan joukkojen kanssa tunkeutui tänne v. 1968, miehittäen koko maan. Täällä pidettyjen mielenosoitusten seurauksena kommunistihallinto joutui eroamaan v. 1989 samettivallankumouksena tunnetun, ilman verenvuodatusta tapahtuneen demokraattisen vallankumouksen seurauksena.

Venceslauksen aukio

28.2.08

Terezinin keskitysleirin juutalaisten uhrien hautausmaa

28.2.08

Osallistuimme opastetulle retkelle Prahasta 60 km pohjoiseen sijaitsevalle Terezinin (Theresienstadt) keskitysleirille. Se käsitti 1800 -luvun lopulla rakennetun Pienen linnoituksen ja tuolloin 7000 ihmisen asuttaman kaupungin, jotka natsit ottivat käyttöönsä Saksan miehitettyä Tsekkoslovakian v.1939. Tuolloin Terezinin kaupunki tyhjennettiin asukkaistaan ja siitä muodostettiin ghetto ahtamalla sinne n. 50 000 juutalaista, edelleen kuljetettaviksi Auschwitziin ja muille tuhoamisleireille. Alle 4000 yli 87 000 leirin kautta kulkeneesta juutalaisesta selviytyi hengissä sodan jälkeen. Pienen linnoituksen kautta kulki 32 000 vankia. Vaikka Theresienstadt ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, lähes 10 000 ihmistä kuoli epäinhimillisten olosuhteiden, sairauksien, kidutuksen ja teloituksien seurauksena.

Nykyisin Terezinin kaupungissa asuu 3000 ihmistä, ja se on melko surkeassa kunnossa. Leiri on jätetty siihen kuntoon, jossa se oli sodan päätyttyä. Se oli vain osa natsien keskitys -ja tuhoamisleirien verkostoa, jonka puitteissa he murhasivat lähes 6 miljoonaa juutalaista. Leireillä tuhottiin myös romaneja, vammaisia ja toisinajattelijoita, mutta koko järjestelmä oli alun perin tarkoitettu kokonaisen kansan, juutalaisten, hävittämiseksi.

Näitä ihmisiä kohdannut tyrmistyttävä kansanmurha pistää hiljaiseksi. Joukkotuhon laajuus on sitä luokkaa, ettei sitä voi käsittää. Se, mitä voimme tehdä, on kertoa ja muistuttaa näistä kauhistuttavista tapahtumista. Tarve näiden asioiden esillä pitämiseksi on olemassa, koska merkkejä tietämättömyydestä ja antisemitismin eri ilmentymistä on lisääntyvässä määrin huomattavissa, Euroopassakin. Se ei ole hyvä merkki.

Eräs Terezinin keskitysleirin porteista

Iltapäivällä kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen Na Prikope -ostoskadulla sijaitsevassa Kommunismin museossa. Sisäänkäynti sinne ei avaudu suoraan kadulta, vaan McDonaldsin sisäänkäynnistä hieman sisäpihan puolelle ja sieltä vasempaan. Museo esittelee erittäin havainnollisesti kommunistijärjestelmän aikaa Tsekkoslovakiassa maan kansalaisten omista näkökulmista ja kokemuksista käsin. Näyttely lähtee liikkeelle kommunismin aatteen pääsuunnittelijoista, Marxista ja Leninistä. Se etenee utopistisesta unelmasta karun todellisuuden kautta painajaiseen. Aatteeseen oleellisesti liittyvä, liikkeen pääideologeihin ja johtajiin kohdistunut henkilönpalvonta tuodaan myös esille. Näyttely päättyy ns. samettivallankumoukseen v. 1986, jolloin kommunistihallinto kaatui Venceslauksen aukion täyttäneiden massiivisten mielenosoitusten seurauksena. Museossa näytetään dramaattista videota rauhanomaisista mielenosoituksista, joissa ihmiset vaativat yhteen ääneen uutta hallitusta.

Näyttelyä kiertäessämme mieleeni tuli samalla muistoja lapsuus -ja kouluajoiltani 1970 -luvun Suomesta. Varsinkin kuvat, jotka esittivät tsekkiläisiä työläisiä "harjoittelemassa" kemiallisin asein tapahtuvia hyökkäyksiä varten, elävöittivät useita muistoja. Kansalaisia pidettiin tuolloin pelossa propagoimalla länsimaiden suunnalta tulevan, tehtaisiin, kouluihin ja lastentarhoihin(!) kohdistuvan kaasuhyökkäysuhan avulla. Muistin lapsuudestani, kuinka Neuvostoliiton harjoittama USAn silloiseen presidentti Reaganin neutronipommiuhkaan henkilöitynyt propaganda vaikutti Suomessa. Monet omaksuivat tuolloin käsityksen Reaganista sodanlietsojana, olipa se uhka todellista tai ei. Neuvostoliitto esiintyi siinä ylimpänä maailmanrauhan puolestapuhujana, vaikka todellisuudessa asia taisi olla vähän toisin päin. 70 -luvun Suomi kun oli yya -sopimuksineen tiukemmin sidottu Neuvostoliittoon, kun moni tahtoi myöntääkään. Neuvostovastaisen leiman saaminen tuolloin kun saattoi esimerkiksi suomalaisten poliitikkojen kohdalla merkitä vaikeuksia uralla etenemiselle. Suomalaisten kannalta olisi tärkeää, että suomettumisen vuosien lähihistoriaamme voitaisiin käsitellä rehellisesti, kuten tsekkiläiset ovat tehneet museoimalla omaa lähihistoriaansa kommunismin alla.

Kommunismin ideologiaan kuului "neuvosto-ihmisen" kasvattaminen jo lapsuudesta saakka vihaamaan länsimaisia arvoja sekä uskontoa. Kommunismi lupasi tarjota tieteellisen perustan ateismille, kertomatta sitä, että ateismikin on vain loppujen lopuksi maailmankatsomus muiden joukossa, jota ei voida todistaa tieteellisesti oikeaksi.

Ruokakauppa Kommunismin museossa