24.2.08

Vanhankaupungin aukio (Staromestske namesti)


Suomen talvesta Prahan kevääseen


24.2.08

Suomen helmikuinen masentava räntäpyry oli vaihtunut +12 -asteiseksi, miellyttävän miedoksi keväiseksi tuulahdukseksi, kun astuimme illansuussa Czech Airlinesin koneesta Prahan lentoaseman kamaralle. Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme vaimon kanssa kahdestaan, ja täytyy sanoa, että olimme odottaneet sitä hartaasti. Olin varannut lennot ja hotellin Supersaverin kautta, siihen valintaan oli vaikuttanut ratkaisevalla tavalla muista tarjolla olleista vaihtoehdoista selkeästi edullisempi hinta.

Taksikyyti Ruzynen lentoasemalta sujui reippaasti. Olin yrittänyt tinkiä hintaa alemmaksi, mutta nuori taksikuski näytti taulukosta kiinteää hintaa, joten siihen oli tyytyminen. Kuittia ja kuljettajan antamaa korttia vastaan meille luvattiin paluumatkalle 20% alennusta, mikäli käyttäisimme silloin saman firman taksia. Noin 45 min ajon jälkeen saavuimme Konevova -kadulle, hotelli Apollonin eteen. Yritin avata ulko-ovea, mutta se oli lukittu. Ovisummerin painaminenkaan ei auttanut asiaa. Samalla tulimme katsoneeksi oven lasin läpi sisälle. Hämärässä valaistuksessa näimme eteisen lattialla rakennustarvikkeita, lankkuja ym. Sitten katseeni kiinnittyi vasemmalla puolellani olevaan lappuun. Siinä kerrottiin, että hotelli oli remontin vuoksi suljettuna helmikuun loppuun saakka. Alapuolella oli puhelinnumero lisätietoja varten.

Luettuani tekstin, mieleni valtasi tyrmistys: ei voi olla totta! Soile alkoi epäilemään, että olisimme joutuneet nettihuijauksen uhreiksi. Tässä sitä nyt oltiin, vieraassa kaupungissa, eikä minulla ollut sijainnistammekaan kovin tarkkaa käsitystä. Olin toki käväissyt Prahassa kerran aikaisemminkin, vuonna 2006, kun kävimme siellä Israelin -matkamme välilaskulla. Siitä ei nyt ollut juuri apua, koska pyörähdyksemme tuolloin rajoittui lähinnä Kaarlensillan ympäristöön. Nyt emme olleet lähelläkään niitä Vltava -joen rantoja. Hetken aikaa ihmeteltyämme, parin äänettömän Yläkertaan suunnatun huokauksen jälkeen, soitin kännykälläni lapussa mainittuun numeroon ja aloin selvittää tilannettamme. Mies toisessa päässä tarkisti varauksemme tietokoneelta, ja ilmoitti, että varauksemme oli siirretty toiseen hotelliin. Eikä meitä oltu informoitu siitä millään tavalla!

Kun mies alkoi tavata hotellin osoitetta, sanoin, että olisi helpompaa, jos hän voisi tilata meille taksin. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen taksi saapui viimein luoksemme. Selvittelyt eivät vielä päättyneet siihen, koska kuljettaja ei tiennyt hotellin osoitetta. Pyysin taksikuskia soittamaan lapussa mainittuun numeroon, mutta hän ei saanut siihen yhteyttä. Ei muuta kuin uusi yritys omalla kännykällä...

6 km: n taksikyyti tuli maksamaan 100 korunaa (4€ ), ja pääsimme vihdoinkin majoittumaan. Kiitettyämme nuorta kuljettajaa kärsivällisyydestä, asetuimme hotelliimme uupuneina, mutta samalla helpottuneina. Prahaan tutustumisemme saattoi alkaa.

Pyhän Vituksen katedraali

25.2.08

Pyhän Nikolauksen kirkko

25.2.08

3 tähden (2 tähden ehkä realistisempi) Grand -hotelli on viihtyisä ja kodikas, huoneisto käsitti 3 huonetta ja kylppärin. Sijainti on rauhallisella paikalla Zizkovin kaupunginosassa, josta on hyvät liikenneyhteydet keskustaan. Lähin raitiovaunupysäkki on 150 m päässä ja 3 eri linjan raitiovaunuja kulkee pysäkin kautta niin tiuhaan tahtiin, ettei pysäkillä tarvitse montaa minuuttia odotella. Matka keskustaan vie n. 20 min. Prahassa on kattava metro -ja raitiovaunuverkosto, joilla pääsee vaivattomasti kaikille tärkeimmille nähtävyyksille. Julkisilla kulkuneuvoilla matkustaminen on edullista, esimerkiksi 24 tunnin lippu, jolla saa matkustaa rajattomasti, maksaa 100 korunaa, euroissa 4€.

Huoneemme ikkunasta avautui näköala läheiselle kukkulalle, jossa on Jan Zizkan ratsastajapatsas. Kaupunginosa on saanut nimensä v. 1420 tapahtuneesta, Zizkan johtamasta reformaattori Jan Husin kannattajien eli hussilaisten, keisari Sigismundin ristiretkeläisistä saavuttaman voiton johdosta.

Ensimmäiseksi suuntasimme Prahan linnaan (Prazsky hrad). Korkealla kukkulalla oleva, järkyttävän kokoinen Pyhän Vituksen mahtipontinen katedraali, on Prahan maamerkki. Katedraalin kolkkous ja sen sisällä oleva groteski kirkkotaide herätti hyvin vastenmielisiä mielleyhtymiä ja tuntui henkivän kylmää kuoleman ilmapiiriä. Katedraali tuntui oikein alleviivaavan roomalaiskatolisen kirkon mahtia ja valtaa sekä sen synkkää historiaa.

Kahvitauon jälkeen suuntasimme Mala stranaan eli Pienelle puolelle. Siellä oleva, barokkityylinen Pyhän Nikolauksen kirkko, sisältää myös hämmentävää uskonnollista taidetta, mutta on edellistä huomattavasti valoisampi. Kirkon sisäosissa on käytetty lähes pääasiallisesti valkoista ja punaista marmoria sekä koristeluihin lehtikultausta.

Matkamme jatkui paikallista ruokaa tarjoavan ravintolan kautta pakollisiin nähtävyyksiin kuuluvalle Kaarlensillalle. Silta on varsinainen turistirysä ja siellä liikkui väkeä tungokseen saakka. Tämän keskiaikaisen sillan erikoisuutena ovat katolisia pyhimyksiä ja uskonnollisia aiheita esittävät patsaat. Sillalla esiintyy monenlaisia musikantteja sekä taiteilijoita, jotka piirtävät odottaessa karikatyyrin tai mikäli niin haluaa, muotokuvan matkamuistoksi.

Näin ensimmäinen päivämme Prahassa on päättymässä ja sulattelemme illalla kaikkea näkemäämme.

Uskonnollista taidetta Pyhän Nikolauksen

kirkossa

26.2.08

Kirjoittaja Jan Husin patsaan edessä

26.2.08

Vanhankaupungin aukion (Staromestsko namesti) keskellä sijaitsee reformaattori Jan Husin patsas. Hän toimi 1400 -luvun alussa pappina ja Prahan ylipoiston filosofisen tiedekunnan dekaanina. 100 vuotta ennen Lutheria hän alkoi opettaa samoja asioita, saarnaten voimakkaasti katolisen kirkon rappiota, anekauppaa, pyhimysten ja pyhäinjäännösten palvontaa vastaan. Hän opetti kansanjoukkoja Prahan Betlehemin kappelissa (Betlemska kaple) tutkimaan omakohtaisesti Raamattua, minkä katolinen kirkko oli kieltänyt. Hänen parannussaarnansa ja kehotuksensa vastaanottaa syntien anteeksiantamus Jeesuksen sovitustyön perusteella saivat aikaan laajaa herätystä. Samalla katolisen kirkon viha hänen julistustaan kohtaan kasvoi siinä määrin, että se johti ensiksi hänen karkottamiseensa ja lopulta polttoroviolle. Aseelliset yhteenotot Husin kannattajien ja paavin joukkojen välillä johtivat myöhemmin sisällissotiin, joissa hussilaiset aluksi menestyivät.

Miellyttävän vastakohdan roomalaiskatolisten kirkkojen groteskille tunnelmalle muodostavat juutalaiskaupunginosa Josefovin synagogat. Useat alueen vanhat synagogat toimivat osana Prahan Juutalaismuseota. Siellä on mm. Euroopan vanhin synagoga, v. 1270 rakennettu, goottilaistyylinen Staronova synagoga sekä vanha keskiaikainen juutalainen hautausmaa. Josefovista on viime vuosina tullut melkoisen suosittu vierailukohde. Eräs alueen koskettavimmista paikoista on Pinkasin synagoga, jonka seinille on kirjoitettu 77 297: n Terezinin keskitysleirin kautta natsien tuhoamisleireille murhattaviksi vietyjen Tsekkoslovakian juutalaisten nimet. Synagogan yläkerrassa on Tereziniin vietyjen lasten piirustuksista koottu näyttely. Jotkut piirustuksista kuvasivat niiden piirtäjien unelmia Israelin luvatusta maasta palmuineen ja kameleineen. He eivät koskaan päässeet sinne.

Josefov, espanjalainen synagoga

Katso tätä video astronomisesta kellosta

27.2.08

Kansallismuseo (Narodni muzeum)

27.02.08

Aamupalan jälkeen suuntasimme kasvitieteelliseen puutarhaan (Botanicka zahrada), josta jatkoimme Venceslauksen aukiolle (Vaclavske namesti). Tämä aukio on viime vuosikymmenien aikana ollut dramaattisten tapahtumien näyttämönä. Sieltä käsin tsekkiläiset ovat joutuneet todistamaan kahden totalitaarisen vallan, natsi-Saksan ja myöhemmin Neuvostoliiton otteeseen joutumista. Ensimmäisen kerran neuvostojoukot vyöryivät tänne toisen maailmansodan loppumetreillä, Saksan hävittyä sodan. Toisen kerran puna-armeija yhdessä muutaman muun itäblokin maan joukkojen kanssa tunkeutui tänne v. 1968, miehittäen koko maan. Täällä pidettyjen mielenosoitusten seurauksena kommunistihallinto joutui eroamaan v. 1989 samettivallankumouksena tunnetun, ilman verenvuodatusta tapahtuneen demokraattisen vallankumouksen seurauksena.

Venceslauksen aukio

28.2.08

Terezinin keskitysleirin juutalaisten uhrien hautausmaa

28.2.08

Osallistuimme opastetulle retkelle Prahasta 60 km pohjoiseen sijaitsevalle Terezinin (Theresienstadt) keskitysleirille. Se käsitti 1800 -luvun lopulla rakennetun Pienen linnoituksen ja tuolloin 7000 ihmisen asuttaman kaupungin, jotka natsit ottivat käyttöönsä Saksan miehitettyä Tsekkoslovakian v.1939. Tuolloin Terezinin kaupunki tyhjennettiin asukkaistaan ja siitä muodostettiin ghetto ahtamalla sinne n. 50 000 juutalaista, edelleen kuljetettaviksi Auschwitziin ja muille tuhoamisleireille. Alle 4000 yli 87 000 leirin kautta kulkeneesta juutalaisesta selviytyi hengissä sodan jälkeen. Pienen linnoituksen kautta kulki 32 000 vankia. Vaikka Theresienstadt ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, lähes 10 000 ihmistä kuoli epäinhimillisten olosuhteiden, sairauksien, kidutuksen ja teloituksien seurauksena.

Nykyisin Terezinin kaupungissa asuu 3000 ihmistä, ja se on melko surkeassa kunnossa. Leiri on jätetty siihen kuntoon, jossa se oli sodan päätyttyä. Se oli vain osa natsien keskitys -ja tuhoamisleirien verkostoa, jonka puitteissa he murhasivat lähes 6 miljoonaa juutalaista. Leireillä tuhottiin myös romaneja, vammaisia ja toisinajattelijoita, mutta koko järjestelmä oli alun perin tarkoitettu kokonaisen kansan, juutalaisten, hävittämiseksi.

Näitä ihmisiä kohdannut tyrmistyttävä kansanmurha pistää hiljaiseksi. Joukkotuhon laajuus on sitä luokkaa, ettei sitä voi käsittää. Se, mitä voimme tehdä, on kertoa ja muistuttaa näistä kauhistuttavista tapahtumista. Tarve näiden asioiden esillä pitämiseksi on olemassa, koska merkkejä tietämättömyydestä ja antisemitismin eri ilmentymistä on lisääntyvässä määrin huomattavissa, Euroopassakin. Se ei ole hyvä merkki.

Eräs Terezinin keskitysleirin porteista

Iltapäivällä kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen Na Prikope -ostoskadulla sijaitsevassa Kommunismin museossa. Sisäänkäynti sinne ei avaudu suoraan kadulta, vaan McDonaldsin sisäänkäynnistä hieman sisäpihan puolelle ja sieltä vasempaan. Museo esittelee erittäin havainnollisesti kommunistijärjestelmän aikaa Tsekkoslovakiassa maan kansalaisten omista näkökulmista ja kokemuksista käsin. Näyttely lähtee liikkeelle kommunismin aatteen pääsuunnittelijoista, Marxista ja Leninistä. Se etenee utopistisesta unelmasta karun todellisuuden kautta painajaiseen. Aatteeseen oleellisesti liittyvä, liikkeen pääideologeihin ja johtajiin kohdistunut henkilönpalvonta tuodaan myös esille. Näyttely päättyy ns. samettivallankumoukseen v. 1986, jolloin kommunistihallinto kaatui Venceslauksen aukion täyttäneiden massiivisten mielenosoitusten seurauksena. Museossa näytetään dramaattista videota rauhanomaisista mielenosoituksista, joissa ihmiset vaativat yhteen ääneen uutta hallitusta.

Näyttelyä kiertäessämme mieleeni tuli samalla muistoja lapsuus -ja kouluajoiltani 1970 -luvun Suomesta. Varsinkin kuvat, jotka esittivät tsekkiläisiä työläisiä "harjoittelemassa" kemiallisin asein tapahtuvia hyökkäyksiä varten, elävöittivät useita muistoja. Kansalaisia pidettiin tuolloin pelossa propagoimalla länsimaiden suunnalta tulevan, tehtaisiin, kouluihin ja lastentarhoihin(!) kohdistuvan kaasuhyökkäysuhan avulla. Muistin lapsuudestani, kuinka Neuvostoliiton harjoittama USAn silloiseen presidentti Reaganin neutronipommiuhkaan henkilöitynyt propaganda vaikutti Suomessa. Monet omaksuivat tuolloin käsityksen Reaganista sodanlietsojana, olipa se uhka todellista tai ei. Neuvostoliitto esiintyi siinä ylimpänä maailmanrauhan puolestapuhujana, vaikka todellisuudessa asia taisi olla vähän toisin päin. 70 -luvun Suomi kun oli yya -sopimuksineen tiukemmin sidottu Neuvostoliittoon, kun moni tahtoi myöntääkään. Neuvostovastaisen leiman saaminen tuolloin kun saattoi esimerkiksi suomalaisten poliitikkojen kohdalla merkitä vaikeuksia uralla etenemiselle. Suomalaisten kannalta olisi tärkeää, että suomettumisen vuosien lähihistoriaamme voitaisiin käsitellä rehellisesti, kuten tsekkiläiset ovat tehneet museoimalla omaa lähihistoriaansa kommunismin alla.

Kommunismin ideologiaan kuului "neuvosto-ihmisen" kasvattaminen jo lapsuudesta saakka vihaamaan länsimaisia arvoja sekä uskontoa. Kommunismi lupasi tarjota tieteellisen perustan ateismille, kertomatta sitä, että ateismikin on vain loppujen lopuksi maailmankatsomus muiden joukossa, jota ei voida todistaa tieteellisesti oikeaksi.

Ruokakauppa Kommunismin museossa

29.2.08

29.2.08

Hotellin henkilökunnan palvelualttius yllätti taas iloisesti. Vastaanottovirkailijan kerrottua meille, että he eivät tee yhteistyötä AAA Radiotaxin kanssa, hän sanoi yrittävänsä järjestää meille kyydin lentoasemalle samaan alennettuun hintaan, 500 kr: aan. 20 min ennen lähtöaikaa kyyti tosiaankin odotti meitä ja pääsimme lähtemään kotimatkalle. Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut, olimme päässeet käymään lähes kaikissa etukäteen suunnitelluissa ja parissa ylimääräisessä kohteessa. Tähän loppuun voisi todeta, että Praha on turvallinen ja toistaiseksi vielä melko kohtuuhintainen kaupunkikohde, jota voi suositella varauksitta.

Lähteitä:

Kaupunkikirjat Praha, WSOY 2008

Saarnivaara, Uuras: He elivät Jumalan voimassa 1, Ev.lut.herätysseura ry. 1988