Iltapäivällä kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen Na Prikope -ostoskadulla sijaitsevassa Kommunismin museossa. Sisäänkäynti sinne ei avaudu suoraan kadulta, vaan McDonaldsin sisäänkäynnistä hieman sisäpihan puolelle ja sieltä vasempaan. Museo esittelee erittäin havainnollisesti kommunistijärjestelmän aikaa Tsekkoslovakiassa maan kansalaisten omista näkökulmista ja kokemuksista käsin. Näyttely lähtee liikkeelle kommunismin aatteen pääsuunnittelijoista, Marxista ja Leninistä. Se etenee utopistisesta unelmasta karun todellisuuden kautta painajaiseen. Aatteeseen oleellisesti liittyvä, liikkeen pääideologeihin ja johtajiin kohdistunut henkilönpalvonta tuodaan myös esille. Näyttely päättyy ns. samettivallankumoukseen v. 1986, jolloin kommunistihallinto kaatui Venceslauksen aukion täyttäneiden massiivisten mielenosoitusten seurauksena. Museossa näytetään dramaattista videota rauhanomaisista mielenosoituksista, joissa ihmiset vaativat yhteen ääneen uutta hallitusta.

Näyttelyä kiertäessämme mieleeni tuli samalla muistoja lapsuus -ja kouluajoiltani 1970 -luvun Suomesta. Varsinkin kuvat, jotka esittivät tsekkiläisiä työläisiä "harjoittelemassa" kemiallisin asein tapahtuvia hyökkäyksiä varten, elävöittivät useita muistoja. Kansalaisia pidettiin tuolloin pelossa propagoimalla länsimaiden suunnalta tulevan, tehtaisiin, kouluihin ja lastentarhoihin(!) kohdistuvan kaasuhyökkäysuhan avulla. Muistin lapsuudestani, kuinka Neuvostoliiton harjoittama USAn silloiseen presidentti Reaganin neutronipommiuhkaan henkilöitynyt propaganda vaikutti Suomessa. Monet omaksuivat tuolloin käsityksen Reaganista sodanlietsojana, olipa se uhka todellista tai ei. Neuvostoliitto esiintyi siinä ylimpänä maailmanrauhan puolestapuhujana, vaikka todellisuudessa asia taisi olla vähän toisin päin. 70 -luvun Suomi kun oli yya -sopimuksineen tiukemmin sidottu Neuvostoliittoon, kun moni tahtoi myöntääkään. Neuvostovastaisen leiman saaminen tuolloin kun saattoi esimerkiksi suomalaisten poliitikkojen kohdalla merkitä vaikeuksia uralla etenemiselle. Suomalaisten kannalta olisi tärkeää, että suomettumisen vuosien lähihistoriaamme voitaisiin käsitellä rehellisesti, kuten tsekkiläiset ovat tehneet museoimalla omaa lähihistoriaansa kommunismin alla.

Kommunismin ideologiaan kuului "neuvosto-ihmisen" kasvattaminen jo lapsuudesta saakka vihaamaan länsimaisia arvoja sekä uskontoa. Kommunismi lupasi tarjota tieteellisen perustan ateismille, kertomatta sitä, että ateismikin on vain loppujen lopuksi maailmankatsomus muiden joukossa, jota ei voida todistaa tieteellisesti oikeaksi.